minun TARINANI

Maailmat törmäsivät

Minä en ole koskaan tuntenut kuuluvani oikein mihinkään. En kaupunkiin, yhteisöön, sukuuni, taloon tai kotiin, kylään. Oikeastaan en ole kokenut kuuluvani koko planeetalle. En ole voinut ymmärtää tätä rotua, johon kuulun. Se raiskaa ja tappaa omiensa lisäksi myös maapallon kaikkia eliölajeja, eläimiä, luontoa ja Äitimaata.

Olen etsinyt itseäni oikeastaan koko elämäni. Kokeilin erilaisia ammatteja ja viihdyin parhaiten eläinten kanssa tai asiakaspalveluammatissa. Olen ollut herkkä syntymästäni saakka, mutta herkkyyteni vain kasvoi kasvamistaan, mitä enemmän tulin tietoiseksi hengestä sisälläni.

Minulla on ensimmäisiä muistikuvia henkien läsnäolosta ja ilmentymisestä jo lapsena. Näin heidät ihan paljain silmin, eikä asiassa ollut mielestäni mitään ihmeellistä. Minulta kuitenkin puuttui tuki, jollaista olisin ehdottomasti kaivannut jo silloin lapsena. Jonkun, joka olisi sanonut että se on ihan ookoo nähdä kuolleita. Kukaan ei kuitenkaan osannut auttaa minua käsittelemään kokemuksiani.

Minun lapsuuteni...niin, olen kasvanut narsististen vanhempien jälkeläisenä, väkivalta ja alkoholi olivat hyvin läsnä lapsuudessani. Minunkin lapsuudessani oli virtahepo olohuoneessa.

Minusta tuli itsestäni äiti 26 vuotiaana. Sain kaksoset. Omat lapseni ovat opettaneet minulle paljon elämästä ja elämän ihmeistä. Tietämättä sitä silloin, elin myös narsististen ihmisten ympäröimänä yhä.

Lapseni olivat alle neljä vuotiaita, kun ajoin hirvikolarin. Muistan kolarin kaikki vaiheet piiruntarkasti. Pellit rusentuivat suuren hirven painosta kuin paperi ja auton lasit lensivät syliini. Maistoin veren huuliltani, jotka lasinsirpaleet olivat rikkoneet. Vielä puoli vuotta tapahtuman jälkeenkin heräsin öisin omaan huutooni ja siihen rysäykseen. Vasta myöhemmin ymmärsin, että tuo kolari oli ollut myös jonkinlainen initaatio, joita olenkin useita omalla polullani käynyt läpi sen jälkeen.

Kolarin käsitteleminen vei aikaa. Vaikka selvisin fyysisesti lähes vammoitta, henkiset vammat olivat laajat. Jotenkin löysin kolarin syvemmän merkityksen ja syy-yhteyden. Kolari oli viesti minulle, että ota elämäntehtäväsi vastaan. Niin minä tein, eikä sen jälkeen ole ollut paluuta entiseen.

Mitä tein sitten ennen kolaria? Elin yhtä unelmaani, minulla oli useita hevosia, valmensin niitä ja tallissamme olevat tammat tekivät useita ihania varsoja, yksiä elämien ihmeistä. 

Tuli muutto toiselle paikkakunnalle, joka käynnisti minussa sisäisen prosessin. Minä tein henkisesti kuolemaa, samalla kun yritin aloittaa uutta elämää. Vanha minäni piti kuolla, jotta pystyin syntymään jälleen, parantajaksi ja näkijäksi. Tarinani ei ole lyhyt, joten jos haluat lukea sen kokonaan, niin suosittelen hankkimaan esikoiskirjani Kun minä löysin Itseni.

Kolarivuodesta 2012 tähän vuoteen 2019 on olleet elämäni siunatuimpia vuosia, mutta ne ovat tuoneet minulle myös tuskaa ja kärsimystä. Kun 2014 sain ensimmäisen kerran vihiä siitä, että minun tehtäväni tällä telluksella ei tullut olemaan yksisarvisen paskojen kerääminen kesäiseltä niityltä keijujen ja enkelten tanssiessa auringonpaisteessa, en voinut uskoa sitä. Sisäinen ohjaus oli kuitenkin todella voimakas, niin voimakas etten kyennyt vastustamaan sitä. 2015 olin jo täysin shamaanin, näkijän ja parantajan tielläni. Minun tehtävääni minut kutsuivat ja kastoivat henget, mutta suvussani on sekä karjalaista että saamelaista perimää. 2017 minussa heräsi kundaliinienergia ja todellinen sisäinen parantajani aktivoitui - koko elämäni meni jälleen uusiksi, muutin taas, kuolin ja synnyin taas uudelleen. Kundaliinin aktivoituminen aloitti oman, sisäisen paranemiseni ja matkan syvälle omaan Itseeni, myös niihin pimeisiin kolkkiin joita en halunnut kohdata; rakkaudettomuus, hylätyksi tuleminen, pelko menetyksestä...2017 - 2019 aikana olen käynyt läpi useita initaatioita (eräänlaisia henkisiä testejä ja tulikokeita), olen joutunut kohtaamaan pelkojani, tunnelukkojani ja käyttäytymismallejani. 

2018 oli yksi elämäni rankimmista vuosista; menetin rakkaan sielunsisareni, pidin ensimmäisen luentoni täydelle luokalle Hengen ja Tiedon messuilla ja jouduin kohtaamaan yhden suurimmista peloistani.

Olen elänyt useiden narsististen kumppanien kanssa, tietämättä sitä sillä hetkellä. Silmäni aukesivat vasta 2017 kaikelle sille narsismille, joka yhteiskunnassamme elää ja hengittää. Jokainen narsismin uhri on liikaa. Jokainen sammutettu elämänliekki on liikaa. Kuitenkin, he ovat suurimpia opettajiamme, sillä he opettavat meille meistä itsestämme sen, mitä EMME ole ansainneet. Ansaitsemme parempaa. Jokainen lyönti - oli se sitten henkinen tai fyysinen - on aina tuhoavaa.

Minulla on ollut monia ihmisopettajia, joille olen koko sydämestäni kiitollinen. Minua ovat opettaneet ja opettavat edelleen monet kollegani; näkijät, noidat, parantajat, meediot ja energiahoitajat. Rinnallani kulkee myös lukuisa joukko henkiauttajia, joita ilman en olisi nyt tässä.

Minä olen ihan tavallinen, suomalainen nainen, jolla nyt sattuu olemaan hieman erilainen maailmankuva. Olen vanha sielu, indigo, uudisraivaaja, joka ei ole koskaan tuntenut kuuluvansa mihinkään. Haastan yhteiskunnan asettamat normit, enkä ole enää mistään päin yhteiskunnan silmissä normaali. Tallaan omaa polkuani.

Nyt minä tiedän paikkani tässä maailmassa, enkä ole enää eksyksissä. Matkani ja tarinani jatkuu yhä. 


Kuka minä Olen?

Minä olen Aalo, Sielunhoitamon emo. Olen ollut lapsesta saakka meditaalinen, erilainen ja outo. 2012 minut ohjattiin henkiselle tielle ajettuani hirvikolarin. Siitä saakka tietoisuuteni on avautunut yhä etenevässä määrin, olen opiskellut henkisiä lakeja, kokenut pahuutta ja julmuutta, mutta myös olen saanut kokea Jumalallisen johdatuksen, enkelten ja muiden valo-olentojen läsnäolon ja ohjauksen. 2012 alkoi minun jatkoaikani, sillä kolari oli kaikkien fysiikan lakien mukaan niin raju, että minun ei olisi pitänyt edes kävellä sen jälkeen. 

2014 sain kasteen shamaaniksi, parantajaksi ja näkijäksi. Minusta tuli sielunhoitaja.

En ole käynyt yhtäkään kurssia henkisyyteni kehittämiseksi. Olen ollut henkien opissa, ja olen edelleen. Jos joku kysyisi, kenelle sinä työskentelet, niin vastaisin, että työskentelen Jumalalle, Äitimaalle, esivanhempien hengille ja muille Korkeammille voimille. 2016 opiskelin regressiohoitajaksi, sillä halusin viedä ihmiset heidän entisiin elämiinsä sen sijaan, että olisin kanavoinut niitä heille.

Olen itse ollut oppilas, ja olen sitä edelleen. Olen samalla myös opettaja ja mentori monille, jotka vasta ovat astuneet omalle polulleen ja oman Henkensä johdatukseen. En kaipaa seuraajia, enkä niitä haluakaan, kuten en myöskään minkäänlaista oppikuntaa. Jokainen löytää itse omat väylänsä, kun heitä hieman tuuppaa oikeaan suuntaan. Vitsailenkin usein, että "tässä sinulle työkalut, laita parin vuoden päästä viestiä miten sinulla menee". Ihmiset, jotka yrittävät takertua minuun etsien pelastusta minusta, tulevat huomaamaan pian, että olen kadonnut heidän elämästään. Tämä perustuu siihen, että jokainen on viime kädessä itsensä pelastaja ja jokaisen on otettava vastuu omasta kasvamisestaan ja elämästään. En ole koskaan pitänyt ajatuksesta, että joku antaa oman elämänsä gurun tai opettajan käsiin luovuttaen samalla vastuun itsestään, valinnoistaan ja kehityksestään jollekin toiselle odottaen, että tämä voisi hänet pelastaa. Opettajien on myös otettava vastuu, että eivät anna tällaisen tapahtua, sillä on vastoin henkisiä lakeja tehdä jostakusta itsestään riippuvainen (tämä ei tietenkään koske vanhempia ja heidän lapsiaan, sillä lapset ovat luonnostaan riippuvaisia vanhemmistaan tiettyyn ikään saakka).

Mielestäni jokainen pystyy parantamaan. Jokaisella on intuitio. Yhteiskuntamme on vain tehnyt meistä robotteja, muutamme kaupunkeihin kiireeseen ja pakokaasuihin. Elämme jollekin toiselle. Näin ihmisen yhteys omaan sieluunsa ja intuitioonsa katkeaa.

Intuitio on kuin lihas. Se surkastuu, jos sitä ei käytä. Meillä jokaisella on avaimet omaan itseemme, niihin lukkoihin ja oviin, jotka olemme luoneet tai jotka meihin on luotu jostakin toisaalta. Kun alamme avautua Jumaluudelle, nuo lukot ja ovet meidän on avattava itse, vaikka saisimmekin siihen apua ja ohjausta muualta.

Minä kuljen ja olen kulkenut ihmisten matkassa aina sen ajan, kuin on tarkoitettu. Jos joku yrittää jäädä kiinni minuun, ottamatta vastuuta omasta elämästään ja kasvustaan, minä tulen katoamaan heidän elämistään. Olen tehnyt jokaisen kanssa juuri sen mitä he ovat tarvinneet. Olen sanonut juuri ne sanat, jotka heidän sielunsa ovat heille halunneet sanoa.

Olen kanava. Näen, koen ja tunnen asioita, energioita ja olentoja. Aistin ja haistan. Psyykkiset aistit ovat minulle kuin mitkä tahansa muutkin aistit, ne eivät ole yliluonnollisia vaan täysin normaaleita minulle. Yhtälailla vainajat, luonnonhenget, henkioppaat, pirut, enkelit ja muut ovat minulle täysin normaaleita, yhtä tavallisia kuin sää tuolla ulkona.

Näin sen kuuluisikin olla. Ihan meillä jokaisella.

Tervetuloa sielunhoitajan matkaan.
















 

Kuka tai mikä shamaani on?


Mistä tietää, onko joku shamaani vai ei? Yleisesti ottaen voisin sanoa, että ihmisestä kyllä tuntee ja tietää tavatessaan, että hän on shamaani. Shamaani on henkilö, jolla on voimakas energiakenttä ja usein ihmiset tuntevat tämän energiakentän ollessaan shamaanin kanssa samassa tilassa, aina ei tarvita edes varsinaista hoitokontaktia.

Shamaani on samaan aikaan nöyrä, mutta tuntee oman arvonsa eikä hukkaa aikaansa ja energiaansa ihmisiin (ja toisaalta henget eivät anna hänen edes toimia omaa moraaliaan vastaan), jotka eivät arvosta hänen apuaan tai esivanhempien henkien apua shamaanin kautta. Shamaani pidetään nöyränä usein tuskan ja kärsimyksen voimasta, kun hän hoitaa ihmisiä ja kulkee eri tasoilla henkimaailmassa. Shamaani tietää tarkalleen, onko hän shamaani vai ei.

Shamaanilla saattaa olla voimakas ja vahva persoona, joka aiheuttaa ihmisissä erilaisia reaktioita. Toki vahvan persoonan voi omata olematta shamaani, eivät kaikki rummun hankkineetkaan ole shamaaneja. Shamaani kohtaa usein kutsumuksessaan myös pimeitä voimia sekä pahoja henkiä, joten on tärkeää että shamaani tuntee itsensä ja oman pimeän puolensa myös, jotta voi työskennellä henkimaailmassa.

Nöyryys on jopa käsinkosketeltavaa. Eräs viisas sanoi kerran, että kukaan ei voi itseään shamaaniksi julistaa, vaan shamaani valitaan tehtäväänsä henkien ja/tai sukunsa toimesta. Kenestä tahansa ei shamaania tule, sillä kuten todettu, tie on tuskainen ja raskas. Shamaani ei kehuskele saavutuksillaan; montako ihmistä hän on parantanut, monenko ihmisen psyykkisiä aisteja hän on avannut ja niin edelleen. Jos joku kehuskelee shamaanitadoillaan, hän tuskin on joutunut käymään läpi sellaista röykytystä, jonka henkien valitsema shamaani joutuu käymään läpi.

Voiko joku olla tietämättään shamaani? En usko. Shamaani käy läpi niin rankan "koulun" henkien toimesta, että siinä ei todellakaan jää mitään arvailujen varaan. Shamaanius kulkee usein sielulla elämästä toiseen ja jos on tässä elämässä shamaani, on hän todennäköisesti ollut myös useissa edellisissä elämissään shamaani.

Miksi shamaani sitten "pakotetaan" toimimaan tuskan ja kivun alla? Tähänkään ei ole yhtä ainoaa vastausta, mutta kuten aina, puhun omasta puolestani ja omasta totuudestani käsin. Shamaanilla on kyllä vapaa tahto, kuten jokaisella ihmisellä. Siinä on vain yksi asia, joka erottaa shamaanin vapaan tahdon jostakusta toisesta. Jos shamaani ei toteuta annettua kutsumusta tässä elämässä, hän joutuu valinnan eteen jokatapauksessa myöhemmin, sillä shamaani joko on shamaani tai ei ole. Jos shamaani ei suostu tehtäväänsä, henget usein piinaavat häntä niin kauan, että hän suostuu.

SHAMAANINA toimiminen on kutsumus. Se on jotakin sellaista, mikä tulee syvältä sielun syövereistä.

"Shamaaniksi tultiin yleensä omien henkilökohtaisten ominaisuuksien ja taipumusten pohjalta. Monet puhuvat myös sisäisestä pakosta, tai taiteellisesta luomispaineesta, joka johdattaa tällaiseen ilmenemään.
Siis tiet ja menetelmät voivat olla moninaiset, mutta kaikkein tärkeintä on sisäinen pakko. Jos jollakulla on epäilyksetön sisäinen pakko, hän on jo silloin henkien ja haltijoiden ohjauksessa ja hänen oma voimahaltijansa johtaa oppilaan oikealle tielle, löytäjäksi, taiteilijaksi, parantajaksi, näkijäksi, shamaaniksi.
Aina toisinaan on ollut myös valmiita tietäjä-shamaaneja, he ovat saaneet yliluonnollisia kykyjä synnyinlahjanaan.
Matka aliseen on aina ollut shamaanin perusulottuvuuksia ja luontainen reitti lähteä tieto, - tai voimamatkalle."
Shamaanin matka, Johannes Setälä